6.6 km/38:43 - Mäkivetoja ja hidasta tasamaata

Tänään tuli postissa juoksunumero. Elämäni ensimmäistä kertaa. Juoksen siis puolimaratonin Edinburghissa sunnuntaina 28.5. ja kerään rahaa järjestölle, joka tukee perheitä ja yksilöitä joilla on Down syndrooma. Jos haluat osallistua lahjoittamalla, klikkaa tästä linkistä. Lahjoittamalla tuet arvokasta työtä. Rahankeruun lisäksi toivon myös herättäväni keskustelua. Tänään juostessa mietin että kuinka mulla voi olla iso tavoite juosta hyvään aikaan mutta reilun viikon päästä sillä ei ole mitään väliä enää. Sen sijaan perhe joka kasvattaa Down-lasta kohtaa todennäköisesti uusia haasteita viikon päästä. Ihmisen elämä on aika pientä ja usein omaan napaan katsomista...

Itse juoksusta... Ajattelin että juoksunumeron saapuminen olisi heilauttanut enemmänkin, mutta voi olla että henkinen valmistautumiseni on mennyt suhteellisen hyvin. Olisin toivonut että alla olisi enemmän kilometrejä mutta loukkaantumisille ei vain voi mitään. Varsinkaan kun osa vammoista on johtunut puhtaasti liiasta yrittämisestä. Olen juoksujen jälkeen käyttänyt näitä tukisukkia + jääpusseja, ja näyttää siltä että kombo toimii ja palaudun nykyään nopeammin.

Tässä kuva mun hehkeistä sääristä Danish Endurance:n kompressiolahkeissa (n. £10).

Samoin uusien lenkkareiden ostaminen on vähentänyt penikkakipuja huomattavasti, mistä olen erittäin iloinen!

Tänään kävin taas vaihteeksi tekemässä mäkivetoja, ja vaikka ennätystä ei tullutkaan, lähellä olin: sekunti kovempaa niin olisin sivunnut ennätystäni! Tosin mulla oli vielä reservejä ja kun vedin mäen toisen kerran heti perään, ei aika ollut hirveästi paljon huonompi. Alla oleva kuva kertoo että alhaisemmilla sykkeillä mentiin, mutta olin myös paremmin levännyt tähän vetoon ja ehkä salaisuus on myös siinä, etten väsyttänyt itseäni ihan lähtökuopissa.

Sekunnin hitaammin kuin viikko sitten, mutta myös alhaisemmilla sykkeillä.

Tuosta alimmasta juoksusta täytyy vielä sanoa sen verran, että hölköttelin ja kävelin mäen alas ja odottelin kunnes sykkeet tippui alle 120. Yllättäen sykkeet eivät nousseet ihan kattoon vaikka olin kyllä aika väsynyt—takana oli jo yksi vielä pidempi mäki ihan lenkin alkuvaiheessa. Kolmannen vedon tässä mäessä vedin aika piippuun ja tulos oli muutenkin huono kun jouduin pysähtymään autoilijan takia.

Kaveri laittoi Kanadasta vinkkejä, että kannattaa juosta ensimmäiset kilometrit tavoitenopeutta (5:13/km) huomattavasti hitaampaa. Hän myös varoitti että matkan alkuvaiheessa on pari mäkeä, joissa ei kannata väsyttää itseä. Eli hitaasti kiiruhtamalla eteenpäin. Ettei käy näin: